Hyh millainen otsikko ihmiseltä, joka ei voi sietää Ultra Bran musiikkia. Nyt oli kuitenkin pakottava tarve lainata juuri tuota riviä. Tässä postauksessa on paljon kuvia, mutta vähän asiaa.
Mökin korikeinun vanha päällinen on palvellut uskollisesti jo... no aika kauan.
Kuvaus/ompeluassistentin kanssa ruettiin päällisenvaihtohommiin. Huomatkaa assarin reipas ote työhön.
Valmis päällinen. Ja sitä savannia.
Laadunvalvoja/lopputestaaja.
Olen viimeaikoina yrittänyt tehdä itselleni housuja. Prosessin tulos on se, että minulla on yhdet uudet housut, pikkusiskolla kahdet. Miten housujen kaavoittaminen voikin olla niin vaikeaa!? Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että paremmat housut tulisi kun ottaisi Suuri Käsityökerho -lehdestä jotkut valmiskaavat ja surauttaisi niillä, kuin että yrittää muokata tuota omien mittojen mukaan tehtyä peruskaavaa sopivaksi...
Halusin kokeilla korkeavyötäröisten housujen kaavaa. Tein kaavasta jopa protokappaleen, että olisi varmasti sopiva. Noh, proto sopikin oikein loistavasti. Valmiit housut eivät. Onni on pikkusisko joka antaa kodin orvoiksi jääneille vaatekappaleille, kiitos! :)
Otsikko kertoo kaiken tarvittavan! Tämä on tarina siitä, miten yksinkertaisesta paidan muokkauksesta paisuikin useamman päivän mittainen projekti.
Alkutilanne oli sellainen, että olin haaveillut oikeasta, lämpöisestä flanelllipaidasta jo viime talvesta saakka. Olisi tietysti pitänyt arvata että tädin varastosta "se oikea" löytyy tälläkin kerralla. Sain siis käsiini Leviksen XL-kokoisen flanellipaidan.
Alla olevassa kuvassa paita on alkuperäisessä mallissaan. Ei paha noinkaan, mutta halusin paidasta hieman vartalonmyötäisemmän ja naisellisemman.
Paidan muokkaus alkoi sillä, että ratkoin rintataskun muotolaskosten tieltä pois. Käänsin paidan nurinpäin nuken päälle ja neulasin sisäänottoa sivulle ja muotolaskokset eteen ja taaks... ei kun jo tässä vaiheessa tuli muutoksia suunnitelmiin. Paidassa oli takana kaarrokkeesta lähtevät avolaskokset, joten ei olisi ollut mitään järkeä tehdä tavallisia muotolaskoksia ennen laskosten sulkemista. Suljin siis avolaskokset vyötärölle saakka ja sen jälkeen tein vielä pienet muotolaskokset viereen. Lantion kohdalle jätin kaiken mahdollisen väljyyden mitä paidasta löytyi ;)
Seuraavassa kuvassa sivut ja uudet muotolaskokset on ommeltu kiinni. Tuli seuraava ongelma eteen. Kiinteämpi vyötärön kohta nosti "ylimääräisestä" kankaasta selkään pussin ja se piti neulata pois. Noh, selän lyheneminen noin ylhäältä vaikutti siihen, että myös hihan kaaren pituus lyhenee. Ei muuta kuin hiha irti ja ompelemaan ensiksi kaarroke kiinni uudelle paikalleen.
Onneksi kävi niin hyvä tuuri, että paidan kainaloissa oli kiilat, jotka poistamalla sain hihan pyöriöltä liian pituuden pois. Kuvassa kiila erottuu aika huonosti, mutta siellä se oli kuitenkin :) Kiilan poiston jälkeen hihat takaisin kiinni.
Viimeiseksi tikkasin vielä muotolaskosten päältä millitikkauksella. Samoten selän avolaskoksiin tikkasin hiuslaskokset lähinnä sen takia, että takaosa pysyisi "suorassa" paremmin. Ilman tikkauksia paita meinasi rueta pussittamaan hieman hassun oloisesti. (Laskokset ovat toki symmetriset, vaikka kuvassa jostain syystä näyttääkin eri mittaisilta.) Niin ja ihan viimeiseksi vielä rintatasku takaisin omalle paikalleen.
Että se siitä "vanhoille vaatteille voi antaa uuden elämän kun niitä vähän tuunailee" -ajatuksesta. Paljon työtä ja lopputuloksena vain muutaman hassun sentin katoaminen vyötäröltä. Mutta tulipahan ihana paita! Ehkä jopa virallinen talvipaita 2010 :)
Koulussamme toimii käsityökerho, jossa opiskelijat saavat ommella omia töitään. Yleensä ompelen siellä pienempiä korjausompeluita, mutta tänä syksynä on ollut mukana myös yksi isompi projekti. Tai ei kovinkaan iso haasteiltaan, mutta ajallisesti pitkä :)
Suunnittelin pyöräilytakkia jo viime keväänä. Kesällä kuitenkin löysin kirpputorilta täydellisen mallisen, ohuen takin, joka olikin lämpimillä keleillä suosikkini. Syksyn tultua takki kävi kuitenkin aika kylmäksi ja päätin tehdä uuden takin yhdistämällä kesätakin mittoja jakun kaavoihin.
Minulla ei ollut mitään varsinaista aikataulua takin valmistumiselle, joten niinhän siinä sitten kävi että pyöräilykausikin kerkesi loppua ennen kuin sain valmiin takin päälle. Ompelin tätä tosiaan korjausompeluiden ja pienempien töiden lomassa aina vähän kerrallaan.
Takin ohut villakangas on peräisin ihanalta tädiltäni. Pala riitti juuri ja juuri miehustaan, mutta meni kuitenkin niin vähiin, että alavaratkin joutui ompelemaan eri kankaasta. Vetoketjut ovat peräisin kierrätyskeskuksen alennusmyynnistä.
Olen takkiin oikein tyytyväinen. Jos kuitenkin jotain kehitettävää pitää keksiä vastaisuuden varalle, niin muokkaisin olan kohtaa hieman enemmän. Jakun kaavassa olin kaavoittanut olkatoppausvarat joita en muistanut poistaa näistä uusista kaavoista. Tästä johtuen olalla on aavistuksen ylimääräistä tilaa, jota ei ehkä huomaa jos ei ajattele asiaa...
Eilen valmistunut korsetti. Tämä on yksi ehdottomasti mukavimmista koulutöistä tähän mennessä! Kaavoittaminen oli mukavaa, ompelu sujui hyvin ja istuu vielä päällekin kuin nakutettu. (Parempi tietysti sopiakin kun on omien mittojen mukaan tehty)
Kuvassa oleva nukke on lantion kohdalta hieman liian pieni ja helma aaltoilee sen takia kummallisesti tuossa kuvassa. Kyllä se alareunakin on oikeasti ihan suora :) Korsettia tukemaan laitoin rigilenenauhaa ja kiinnitys on avovetoketjulla.
En osaa olla olkaimettomissa vaatteissa, joten korsettiin tuli lisäksi ihan rehelliset olkaimet jotka voi sitoa niskan taakse rusetille.
Koulussa oli tarkoitus tehdä harjoituksena juhlatoppi jossa kädentie ja pääntie käännettäisiin yhtenäisellä muotokaitaleella. Tein harjoituksesta mekkomittaisen ja jatkoin muotokaitaleesta kokopitkän vuorin.
Kangas on vanhainpäiväpuvusta ylijäänyttä satiinia, jonka ompelu ei ottanut sitten onnistuakseen millään. Jos nyt aloittaisin ompelemisen alusta niin tukisin ehdottomasti mekon yläosan paremmin. Se on nimittäin edelleenkin aika "liru" vaikka yläosan vuori on samaa satiinia kuin miehustakin. Helman laskokset olisivat myös voineet olla suuremmat, ei olisi haitannut yhtään.
Alastomana, ilman kukkia ja vyötä, mekko on aika lohduton näky. Onneksi pienellä vaivalla saa huomion vedettyä pois kinnaavista saumoista. Koristeet on tehty mekon esillepanoa varten, mutta ne näyttävät sopivan paikoilleen niin hyvin, että taidan ommella ne kiinni pysyvästi.
Yläkuvasta ei kamalan hyvin erota, mutta koristukset ovat eri värisiä kuin itse mekko. Tästä alemmasta kuvasta sävyeron huomaa paremmin. Vaaleampi kangas on vanha satiinilakana, jota käytin myös helman vuorissa. Vielä sekin muistiksi itselle: älä yritä ommella vaatteita satiinilakanoista. Edes vuoria. Piste. Näissä "asusteissa" kangas juuri ja juuri menettelee kun eivät joudu kovalle käytölle, mutta vaatteeseen tehty sauma ei kestä kyllä pienintäkään rasitusta.
Lähes vuosi sitten aloitettu projekti on vihdoin ja viimein valmis! Olen valmistumisesta aika ylpeä, koska en ole mitään neulojatyyppiä ja tähän tuubikaulaliinaan piti kutoa piiiiiitkästi suoraa kappaletta.
Tässä se lopputulos nyt kuitenkin on:
Kaulaliinan yltää kietoa kolme kertaa kaulan ympärille. Ihana syksyasuste! Kukaan muu näitä tuubeja ei varmaan enää käytäkään, kun olivat muotia jo muutama vuosi sitten. Mutta olenkin kaikkien "muotihömpötysten" kanssa vähän hitaasti lämpenevää sorttia :)
