Toppahaalari

Vihdoin ja viimein valmistui tammikuussa aloitettu lasten toppahaalari (koko 104). Haalarin myötä tuli kokemusta monista uusista asioista, joskin osa yksityiskohdista vaati hieman sitä kantapään kautta oppimista...

Haalarissa on käytetty mahdollisuuksien mukaan kierrätyskankaita ja -lisätarvikkeita. Harmaa kangas on vanhasta (joskin uuden veroisesta) sadetakista. Hupun kuminauhan, kiristimet ja kolmionmuotoiset heijastimet purin/irroitin vanhoista ulkoilutakeista. Myös vuorikangas on kokonaisuudessaan kierrätysmateriaalia.

Haalarissa on 150g vanu lämmittämässä ja takapuolen sauma on teipattu vedenpitäväksi.

Hupussa on kiristysmahdollisuudet sekä suuaukossa, että päälaella. Itse huppu on neppareilla kiinni miehustassa, ettei lapsi jää siitä roikkumaan puunoksaan tai leikkitelineeseen (tai aitaan ;) ).

Pienelle asiakkaalle pienet taskut:

White Stripes ja farkkua

Tämän urheilupaidan muokkaamisen perimmäisenä tarkoituksena oli testata Joka tyypin kaavakirjan raglanhihakaavaa.

Paidan alkuperäisen ulkonäön voi tarkistaa yllä olevasta kuvasta ja lopputuloksen alla olevista otoksista. Paidassa oli materiaalia raglanhihatestiin juuri riittävästi, vaikka  hihat tosin lyhenivätkin 3/4-mittaan.

Irroitin alkuperäisestä vaatteesta resorit ja hihat. Leikkasin hihat uuteen malliin ja kavensin miehustaa (voiko urheiluvaatteiden kohdalla edes puhua miehustasta...). Sitten ompelin palat takaisin kokoon ja resorit vielä pääntielle ja hihansuihin. Helmakäänne on ihan alkuperäinen.

Tästä alemmasta kuvasta näkee paidan uuden mallin hieman selvemmin. Joka tyypin kaavakirjan kaava toimi ihan mukavasti, mutta ehkä seuraavalla kerralla otan vielä hieman pois kainalon kohdalta. 

Sain myös pienennettyä hieman vanhojen farkkujen varastoa ja ompelin patakintaan koeversion. Lämpöeristeenä kinttaan sisällä on vanhan toppatakin vuori, varalta kaksinkertaisena. 

Kintas on päässyt jo testiin asti ja ihan kiitettävästi tuntui eristävän lämpöä. Näitä voisi tehdä lisää.

Kuinka saisin rikki kookospähkinän ja säilyttäisin vierasvuodevaatteet ahtaassa kaksiossa

Kinkkisiä ongelmia molemmat otsikon kysymykset, mutta tiedän siihen toiseen ratkaisun: Tyhjiöpussit! En jostain syystä vakuuttunut vielä silloin, kun näitä samanlaisia pusseja myytiin TV-Shopissa (ehkä se on se TV-Shop -leima joka saa kätevätkin tuotteet tuntumaan humpuukilta...), mutta kun Biltemasta lähti mukaan pari vakuumipakkausta ja pääsin itse testaamaan... No, näin siinä kävi:

Alkutilanne: vieraiden jäljiltä kaksi muhkeaa peittoa odottamassa varastoitumista 

Vaihe 1: Pussitetaan peitot

Vaihe 2: Vakumoidaan pussi imurilla

Vaihe 3: Heilautetaan pussi makuuhuoneen yläkaappiin odottamaan seuraavia vieraita. (Huom! Ei siis tungeta, ängetä, pusketa ja vängätä peittoja tyynyjen sekaan ärräpäiden saatellessa. )

Lopputulos: Tuotteeseen ihastuttu peruuttamattomasti ja piinattu itseä "Miksi näitä ei hoksannut jo aiemmin!?" -kysymyksellä.