Äitiyspait... eikun kesätunika!

Tämä aikaisemmin tehty hamehan oli alunperin pitkä mekko. Mekosta jäi vielä yläosa käyttämättä ja mietin aika pitkään miten sitä muokkaisin. Siinä oli niin hirvittävästi... kaikkea. Kirjavan kuosin lisäksi löytyi kaarroketta, rimpsua, pitsiä, halkiota, nappeja ja kaulusta. Jos en olisi niin ihastunut tuohon tammenterhokuosiin, sekä aivan ihanan pehmeään materiaaliin (lähes flanellimaisen pehmeää, mutta ohutta puuvillaa(?)) olisin saattanut viskata tämän menemään jo aikoja sitten toivottomana tapauksena.

Vähensin "häiritseviä" tekijöitä mahdollisimman paljon. Irroitin kauluksen ja kaarroketta kiertävän pitsin, sekä otin myös hihat irti kokonaan. Kaarroketta kiertää myös poimutus, joka jää hauskasti ikään kuin mihihihoiksi olkapäille. Vieläkin tekisi mieli jotenkin rauhoittaa tätä tunikaksi muuntautunutta paitaa, mutta en oikein keksinyt miten sen tekisin. Jotain yksiväristä mustaa nauhaa valkoisen pitsin tilalle? Koko kaarroke mustaksi? Ideoita?

Samasta kankaasta valmistuneen hameen lailla tämä tunika osoittautui aika epäedulliseksi kuvattavaksi. Hirmuisen valitettavaa, ettei kuva pysty välittämään kankaan pehmeyttä ja käyttömukavuutta!

Rokkikorut

Pyöräilytakki

Tämänkertainen muodonmuutoskohde oli mummun vanha, mutta hyvänä säilynyt takki. Takki oli pitkä ja A-linjainen, eli materiaalia piti olla runsaasti... Paremmalla suunnittelulla takki olisikin muuttanut muotoaan varsin näppärästi, mutta kun innoissaan leikkoo ja surauttelee menemään niin saattaa joskus tarkemmat mittailut jäädä...

Tässä takista kuvat ennen:

Ihastuin takin edessä ja takana oleviin kolmion muotoisiin leikkauksiin! Ne saivatkin jäädä lopulliseen takkiin. Ja lopputuloshan näyttää tältä:

Leikkasin takin ensiksi suunnittelemaani pituuteen +4cm saumanvara helmaan. Mallailtuani takkia peilin edessä, huomasin että olisinkin halunnut takista sen 4cm pidemmän ja jouduin ompelemaan lisäkaistaleen alareunaan...

Noh, seuraavaksi otin käsittelyyn vuorin. Saksin siitä ajatuksissani kavennuksia suunnilleen saman verran kuin pääliosastakin. Ajattelematta ollenkaan sitä, että vuorin olisi hyvä olla hieman väljempi ettei se kiristä päälimmäistä kangasta. Jouduin ompelemaan vuoriin n. 3cm lisäsuikaleet molempiin kainaloihin, että takilla ylipäätään pystyisi liikkumaan! 

Niin! Ja huolimatta siitä, että materiaalia oli alkujaan aivan runsaanlaisesti, onnistuin kuitenkin leikkaamaan takin alalantion kohdalta niin tiukaksi, että aivan helman alareuna vedättää ikävästi sivuun...

Että sellainen projekti. No takki on ollut testikäytössä jo kerran ja palvelee pyöräilytakkina oikein mukavasti. Hetken jo ajattelin kaikkien näiden ompelunaikaisten ongelmien johtavan siihen, etten enää koskaan haluaisi nähdäkään takkia, puhumattakaan päälle pukemisesta. Ja tulihan tässä taas opittua monen monta asiaa kantapään kautta... ;) 

Päivitystä pitkästä aikaa

Tämän radiohiljaisuuden aikana ei ole valmistunut oikeastaan kuin yhdet syntymäpäivälahjakorvikset. Jospa pian alkaisi taas luovempi ja tuotteliaampi kausi...

Jotain tuotteliasta voisi kehitellä esimerkiksi näistä kierrätyskeskuksen alennusmyynneistä (:D) löytyneistä vetoketjuista ja napeista. Lähdin penkomaan 0,05e vaatteita ihan sillä silmällä, josko sieltä löytyisi mielenkiintoisia juttuja purettavaksi, ja löytyihän sieltä. Yhteensä yhdeksästä takista/paidasta sai tällaisen saldon tarvikkeita:

Vyönsoljen kera vaatteet maksoivat siis yhteensä 0,50e. Erittäin opiskelijaystävällinen hinta näistä ihanuuksista ;) Toki halutessaanhan voisi laskea myös hinnan työlle, joka aiheutui takkien purkamisesta ja vetoketjujen irroittamisesta, mutta kyllä tässä siltikin säästi pitkän pennin.

Alemmassa kuvassa lähemmin nappi-ihanuuksia. Vyönsoljen ajattelin käyttää nahkalaukkuun, joka on tosin vielä aivan ajatusasteella.

Pikkuliskolle paitoja

Sain tehtäväksi (jo pari vuotta sitten...) muokata kahdesta samanlaisesta trikoopaidasta yhden uuden. Paidat olivat kutistuneet napapaitamalliin, mutta leikkaa-liimaa -tekniikalla niistä sai vielä yhden käytettävän vaatekappaleen.

Samaan rakoon valmistui toinenkin tilaustyö: Yli aidan -paita! Itse paita on entinen "hiihtopoolo", joskin lähes käyttämätön sellainen. Poolokaulus muuttui resoriksi hihansuihin ja sivusaumoista otin hieman liikaväljyyttä pois.

Yli aidan -paidan (hauska sanoa ääneen :)) piristyksenä siis  Over The Hedge -animaatioelokuvan hahmot. Leikkasin kuvan lasten t-paidasta, silitin sen kiinni paitaan kaksipuoleisen liimakankaan avulla ja tikkasin vielä päältä.

(Luokkakavereiden juokossa herätti hilpeyttä se seikka, että paidan tilaaja on tosiaankin yli 20 vuotias ;))

Pääsiäisen aarteet

Tehtyjen käsitöiden muistiin merkitseminen olisi pitänyt aloittaa jo ensimmäisestä neljän tilkun tilkkutyynystä lähtien! Ehkäpä sitten ei olisi niin suuri yllätys kun perheenjäsenten varastoista tupsahtelee seuraavanlaisia väkerryksiä, joiden olemassaolon on täysin unohtanut:

Minikokoinen possupussi U:lle. Tämä sisälsi kaksi pyyhekumia :) Mistäköhän nuo possuristipistokirjaimet löytäisi...

Vuonna 1996 "maalattu" munakuppi. Yksinkertainen on kaunista ;)

Edelleen vuoden 1996 tuotoksia. Kermanekan (kuten munakupinkin) maalasin muistaakseni posliininmaalauskurssilla Raahen Porsliinassa.

Loppukevennyksenä mämmijälkiruoan ohje jota testattiin pääsiäisenä. Tätä uskaltautuivat maistamaan myös sellaiset, jotka eivät muuten mämmistä niin kovasti välitä. Ohjeesta poiketen sekoitin keskenään mämmin, appelsiinin ja vaniljakastikkeen. Jäätelö tarjottiin erillisestä kupista. 

Toppahaalari

Vihdoin ja viimein valmistui tammikuussa aloitettu lasten toppahaalari (koko 104). Haalarin myötä tuli kokemusta monista uusista asioista, joskin osa yksityiskohdista vaati hieman sitä kantapään kautta oppimista...

Haalarissa on käytetty mahdollisuuksien mukaan kierrätyskankaita ja -lisätarvikkeita. Harmaa kangas on vanhasta (joskin uuden veroisesta) sadetakista. Hupun kuminauhan, kiristimet ja kolmionmuotoiset heijastimet purin/irroitin vanhoista ulkoilutakeista. Myös vuorikangas on kokonaisuudessaan kierrätysmateriaalia.

Haalarissa on 150g vanu lämmittämässä ja takapuolen sauma on teipattu vedenpitäväksi.

Hupussa on kiristysmahdollisuudet sekä suuaukossa, että päälaella. Itse huppu on neppareilla kiinni miehustassa, ettei lapsi jää siitä roikkumaan puunoksaan tai leikkitelineeseen (tai aitaan ;) ).

Pienelle asiakkaalle pienet taskut: