Nyt se on vihdoin totta! Opiskelin pitkäaikaisesta harrastuksesta itselleni ammatin. Todistuksenhan sain käteen jo 3.6. mutta koska olin viime viikon nauttimassa valmistujaislahjastani Tampereella, tulee postaus vähän viiveellä :)
Jos koulun tekstiilityön tunteja ei lasketa, käsillä tekeminen alkoi kiinnostaa enemmälti n. 10-vuotiaana, jolloin aloitin työväenopiston lasten käsityökerhon. Kerhoa kesti yläasteelle saakka ja yläasteella otin valinnaiseksi tuplakäsityöt kun sellainen mahdollisuus tarjottiin. Lukion aikana harrastus jäi vähemmälle huomiolle ja oikeastaan ainut mainitsemisen arvoinen ompelus oli vanhainpäiväpuku joka valmistui niinikään työväenopiston kurssilla.
Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan tuolloin päälimmäisenä mielessä ollutta alaa. Kolmen vuoden yliopistolla haahuilun jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei motivaatio riittänyt kyseiselle alalle. Tuona aikana syntyi ja kypsyi ajatus pukuompelukoulutukseen hakemisesta ja kertaakaan ei ole tarvinnut katua päätöstä! Koulun alkaessa huomasi heti, että nyt on oma ala kyseessä ja useasti piti lainata osa vapaa-ajastakin koululla ompelemiseen.
Kolme vuotta hurahti ohi niin nopeasti, että ihan hirvittää ajatellakin. Vuodet pitivät sisällään mielenkiintoisia puvustusprojekteja, asiakastöitä ja työharjoittelupaikkoja. Unelmatyökin löytyi teatterin puvustosta ja saan onneksi jäädä sinne vielä joksikin aikaa harjoittelijaksi :)
Olen erittäin tyytyväinen siihen, etten mennyt ammattikouluun suoraan peruskoulusta. Pidin lukiosta ja muutaman "hukkaan" menneen yliopistovuoden aikana kerkesi miettiä asioita niin paljon, että opiskelumotivaatio oli aivan toista luokkaa kuin 15-vuotiaalla nuorella. Koulussa osasi todella arvostaa sitä, että on löytänyt oikean alan, ja suhtautua opintoihin sen mukaisesti.
Ajattelin valmistumisen kunniaksi julkaista täällä kuvia töistä, jotka ovat valmistuneet ennen blogin perustamista. Suurin osa taitaa olla juurikin työväenopiston käsityökerhossa tehtyjä.
Onnea!!! :)
VastaaPoistaKiitos kovasti! :)
VastaaPoistaTokkopa yliopistovuodet olivat hukkaan mennyttä aikaa
VastaaPoista