Kaavoihin kangistunut

Aloitin alkusyksystä kaavottajakisällin opinnot ja nämä ilta- ja viikonlopputunnit ovat verottaneet ompeluaikaa hyvin tehokkaasti illoista ja viikonlopuista. Koulutus on kuitenkin ollut hyvin mieluinen ja siitä on varmasti hyötyä tulevaisuudessa! Ehkäpä ihan lähiaikoinakin ;)

Hyppäsin kurssille mukaan vasta puolivälissä, koska keväällä olin vielä kirjoilla ammattikoulun päiväopiskelijana. Ilmeisesti yksi henkilö ei voi olla "tuplasti" ilmoittautuneena samaan kouluun.

Tähän mennessä olemme opetelleet tietokonekaavoitusohjelma Grafista. Jos ohjelmaa osaa käyttää sujuvasti, se on varmasti kätevä ja monipuolinen väline kaavoitukseen ja sarjontaan. Itselläni menee vielä aika kauan yhdenkin mallin kuositteluun ;)

Toinen aikaa vievä kaavottajakisälliaktiviteetti on sarjonta. Sarjonta on siis se tapahtuma, kun tiettyjen laskelmien ja pisteiden mukaan piirretään yhdestä kaavakoosta useita.

Sarjonta ei ole sinänsä vaikeaa, mutta työhön pitää keskittyä saadakseen pisteet ja viivat lähtemään oikeaan suuntaan. Ja yllä olevassa erotaulukossa olevat mitat ovat millejä, ei senttejä. Välillä mittominen on lähes kirjaimellisesti hiusten halkomista :)

Vanhempia käsitöitä vol. 3

Tässä (tällä erää) viimeisessä, vanhempia käsitöitä esittelevässä osassa, on muita kuin ompelukoneella tehtyjä töitä.

Käsityökerhossa tehtiin jonkin verran töitä myös kangaspuilla. Tässä taitaa olla niistä suurin, kokonainen viltti.

Koulussa neulekoneella tehty villapaita. Tämä on aivan ihanan lämmin talvella! Pitäisi vain muistaa pitää useammin. Ainiin, ja tämä on tosiaan ainut villapaita jonka ikinä olen tehnyt. Saattaa jäädäkin sellaiseksi :)

Poppanaliina. Valmistunut myös käsityökerhossa.

Olisikohan yläasteella(?) valmistunut tyyny. Isoäidinneliöitä virkattiin silloin paljon ja niistä tehtiin laukkuja, tyynyjä, penaaleita...

Kamerapussukka myös koulun neulekurssilta. On se neulekone vain kätevän oloinen kapistus jos hermot riittävät ajoittain tippuvien silmukoiden pelastamiseen ;)

Nahkiaistakki

Jo edellisessä takkikirjoituksessa mainitsin kierrätysmateriaalien riittämättömyydestä uuteen tuotteeseen. Miten voi siis edelleenkin yllättää se, ettei isosta takista riitä materiaalia pieneen takkiin? Tai riittää, mutta paljon pienempään mitä olit ensiksi kuvitellut... Tuntuu siltä, että kun vanhan takin purkaa osiin niin materiaalit kutistuvat vähintäänkin kolmasosaan alkuperäisestä koostaan...

Esitellään nyt kuitenkin lähtökohta: takki, ISO.

Ja lopputulos: jakku, PIENI. Ja tätä suurempaan takkiin materiaalit eivät kertakaikkiaan olisi riittäneet! Nytkin oli melkoista kaavojen pilkkomista, että sai kaikki takin osat tulemaan käytettävissä olevasta nahasta. Muistutukseksi itselle ettei ikinä saa lupautua tekemään asiakkaalle vastaavaa projektia!

Lopputuloksesta tuli kuitenkin ihan kiva kevät/kesäjakku. Ja otsikosta huolimatta se ei ole tehty nahkiaisista vaan sikamokasta.

Mappilaukku

Olen jo pidemmän aikaa etsinyt itselleni (nahka)laukkua mihin mahtuisi mappi ja siinä olisi olan yli yltävä hihna. Jostain syystä tehtävä on osoittautunut ylitsepääsemättömän hankalaksi. Tästä johtuen päätin korjata tilanteen koulussa alkaneella nahkakurssilla. Materiaalina vanha nahkatakki, jonka joku on itse nahkatilkuista ommellut. Hihna on myös peräisin vanhasta laukusta.

Tämän laukun ompelu oli lähes ensikosketukseni nahkatöihin, joten jälki ei ole ihan niin priimaa kuin haluaisin sen olevan. Tosin osa epämääräisestä ulkonäöstä johtuu kyllä takin alkuperäisistä tikkauksista, jotka eivät ihan suoraan menneet nekään. Tärkeintä on kuitenkin että

a) nyt minulla on nahkalaukku, johon mahtuu mappi ja jonka hihna ulottuu olan yli

b) tutustuin uuteen materiaaliin, ja ehkä seuraava nahkatuote näyttää jo hieman paremmalta :)

Käytin alkuperäisen takin etukappaleen painonappilistoineen laukun sivuun. Siihen sai kätevästi sivutaskun. Vetoketju roikkuu noin pitkänä ihan siitä syystä, että mapin saisi helposti sujautettua laukkuun. Jos vetoketju olisi aivan laukun yläreunan mittainen, mappi ei mahtuisi sisään. Laukun vuorin virkaa toimittaa vanha polyester-paita.

Kevättakki

Ihan viimeisimpiä pakollisia koulutöitä oli takin kaavoitus ja proton tekeminen. Halutessaan takin sai valmistaa loppuun asti. Jakusta jäi sisustuskangasta jäljelle useampi metri ja halusin ehdottomasti käyttää sen pois. Inspiroiduin mm. Ompeluintoa-blogin tilkkutakeista ja Rundschau-lehdestä löytyneestä, saman tyylisestä takista (ei valitettavasti kuvaa tästä).

Takin protokankaiksi pääsivät suvussa kauan kiertäneet Vaakunan vanhat verhot. Palvelivat tehtävässään erinomaisesti :)

Kangasvarastosta projektiin valikoituivat pitkä vakosamettinen hame ja jonkinnäköinen hmm... kaapu. Liekö toiminut jonain esiintymisvaatteena kun puvun sisältä löytyi nimikointi teatterin tyyliin. Noh, tästä eteenpäin toimii takkini vuorina.

Seuraavaksi tilanne joka on varmasti tuttu kaikille kierrätysvaatteista ompeleville: kankaan riittäminen on niiiin lähellä, mutta siltikin niin kaukana. Alahihan kaava piti vielä laittaa puoliksi ja toiseen puoleen lainata hieman tummemman ruskeaa vakosamettia, kun hameesta ei riittänyt. Samasta tummemman ruskeasta sametista tuli myös alavara.

Valmiista takista kuvia alla. Tekijä on hyvin tyytyväinen. Suosikkikohtia olkien lisäksi ovat nuo leikkaussaumoista alkavat taskut edessä.

Taas näitä!

Tein koulussa yritystoiminnan näytön mistäpä muustakaan kuin... patakintaista. Työtavat ja kaavat alkavat olla jo sen verran tuttuja, että tämä pieni sarja valmistui mukavan nopsaa. Ylivoimaisesti suurin ajanviejä on leikkuu, jota pitää kierrätyskankaita käyttäessä miettiä huomattaavasti enemmän kuin pakkakankaita käytettäessä.

Yksi on löytänyt jo kodin. Muut odottelevat sukulaisten/kavereiden tupareita ja muita sopivia juhlia :)

Korsetti

Eilen valmistunut korsetti. Tämä on yksi ehdottomasti mukavimmista koulutöistä tähän mennessä! Kaavoittaminen oli mukavaa, ompelu sujui hyvin ja istuu vielä päällekin kuin nakutettu. (Parempi tietysti sopiakin kun on omien mittojen mukaan tehty)

Kuvassa oleva nukke on lantion kohdalta hieman liian pieni ja helma aaltoilee sen takia kummallisesti tuossa kuvassa. Kyllä se alareunakin on oikeasti ihan suora :) Korsettia tukemaan laitoin rigilenenauhaa ja kiinnitys on avovetoketjulla.

En osaa olla olkaimettomissa vaatteissa, joten korsettiin tuli lisäksi ihan rehelliset olkaimet jotka voi sitoa niskan taakse rusetille. 

Pikkujoulumekko

Koulussa oli tarkoitus tehdä harjoituksena juhlatoppi jossa kädentie ja pääntie käännettäisiin yhtenäisellä muotokaitaleella. Tein harjoituksesta mekkomittaisen ja jatkoin muotokaitaleesta kokopitkän vuorin.

Kangas on vanhainpäiväpuvusta ylijäänyttä satiinia, jonka ompelu ei ottanut sitten onnistuakseen millään. Jos nyt aloittaisin ompelemisen alusta niin tukisin ehdottomasti mekon yläosan paremmin. Se on nimittäin edelleenkin aika "liru" vaikka yläosan vuori on samaa satiinia kuin miehustakin. Helman laskokset olisivat myös voineet olla suuremmat, ei olisi haitannut yhtään.

Alastomana, ilman kukkia ja vyötä, mekko on aika lohduton näky. Onneksi pienellä vaivalla saa huomion vedettyä pois kinnaavista saumoista.  Koristeet on tehty mekon esillepanoa varten, mutta ne näyttävät sopivan paikoilleen niin hyvin, että taidan ommella ne kiinni pysyvästi. 

Yläkuvasta ei kamalan  hyvin erota, mutta koristukset ovat eri värisiä kuin itse mekko. Tästä alemmasta kuvasta sävyeron huomaa paremmin. Vaaleampi kangas on vanha satiinilakana, jota käytin myös helman vuorissa. Vielä sekin muistiksi itselle: älä yritä ommella vaatteita satiinilakanoista. Edes vuoria. Piste. Näissä "asusteissa" kangas juuri ja juuri menettelee kun eivät joudu kovalle käytölle, mutta vaatteeseen tehty sauma ei kestä kyllä pienintäkään rasitusta.

Sovitusnukke

Tässäpä kertomus ja kuvasarja siitä, miten sovitusnukkeni valmistui.

Aivan aluksi piti sovitusnukelle saada oikea muoto. Se tapahtui teippaamalla halutun mittainen torso liimapaperilla (mikähän mahtaa olla virallinen nimitys, sellaista tapettimaista paperisuikaletta tämä kuitenkin oli). Alimmaisena minulla oli päälläni trikoopaita, ihan sen takia että liimamaperin sai jollakin tavalla irti kropasta :)

Kun teippaus oli valmis, selkään merkittiin kohdistusviivoja ja rakennelma leikattiin auki paitoineen kaikkineen.

Kun "nukke" saatiin pois päältä, se teipattiin taas kokonaiseksi kohdistusmerkkien avulla. Liimamaperilla paikattiin myös kaikki ensimmäisessä teippauksessa jääneet mahdolliset aukot tai heikot kohdat.

Alla olevassa kuvassa roikkuu lakattuja torsoja kuivumassa. Nuken pinnat siis lakattiin, joka hieman kovetti paperipintaa.

Lakkauksen jälkeen alkoi ehkäpä prosessin ärsyttävin vaihe: nuken kipsaaminen sisältä käsin. Ja kipsiä tuli vielä kaksi kerrosta.

Kipsauksen jälkeisistä työvaiheista ei ole kuvia, mutta tämän jälkeen nukke pehmustettiin 100g vanulla ja sille ommeltiin "trikoopaita" päälle. Nauhat ommeltiin käsin. Täytteenä ja tukena onton nuken sisällä on rutattuja sanomalehtiä.

Myös puuosat on aivan itse tehty! Ja isin avulla petsattu. Lopputuloshan näyttää siis tältä:

Housut

Kesälomalla kerkeää kirjoittaa valmistuneista koulutöistä. Nyt vuorossa housut. Nämä aloitettiin jo viime syksynä, mutta ne jäivät kesken kun työharjoittelujakso alkoi. Valmistuivat tosin heti tammikuussa kun koulu taas jatkui.

Malliksi valitsin perus "prässihousut". Prässit on ommeltu hiuslaskokseksi, että ainakin pysyvät tuossa sekoitekankaassa. Niin ja etuhalkiossa vetoketju ja päällystetty nappi.

Takapuolelta löytyy valetaskut. Kangas on niin ohutta etten halunnut taskupussien rajoja kuultamaan läpi.

Lopuksi vielä yksityiskohtakuva taskusta.

Jakku

Koulun perustyönä valmistunut jakku. Kangas on aika paksua, joten käyttöön tämä takki pääsee vasta ensi syksynä.

Oikeastaan pidin jakun ompelemisesta aika paljon. Vuorin kiinnittäminen ei tuottanut lähellekään niin paljon tuskaa kuin olin aikaisemmin ajatellut ja herrainkaulus ei ollut ollenkaan niin monimutkainen ommeltava kuin se päällepäin aluksi vaikutti.

Ainoa asia mikä tuotti hieman päänvaivaa oli takakappaleen halkio. Tai siis lähinnä vuorin kiinnittäminen siihen. Sitä sai miettiä muutamaan otteeseen ennenkuin uskalsi lähteä ompelemaan.

Korttisotilaita

Meillä oli koulussa kankaanpainantakurssi, jossa tavoitteena oli suunnitella printti ja valmistaa siitä metrikangasta/yksittäisiä tuotteita. Oman kuvioni inspiraationa toimivat Liisa Ihmemaassa ja Herttakuningattaren korttisotilaat.

Metrikankaasta valmistui kangaskasseja. Valkoinen väri on saatu aikaan väriä poistamalla. Sitä ei ole siis painettu, vaan mustasta kankaasta on etsaamalla saatu väri poistumaan kuvion kohdalta. Kloriittivalkaisu lienee kaikille tuttua, mutta minulle oli ihan uutta, että samalla periaatteella voidaan tehdä näinkin tarkkoja kuvia!

Punainen väri taas on tehty kohopastalla. Kuvio nousee siis hieman "irti" kankaasta. Lastenvaatteissa on usein tällaisia painatuksia! Kai... ainakin muistelisin. No, tällaisen kohokuvion painaminenkin oli minulle aivan uutta.

Testasin kohopastalla painettua kuviota myös kahteen paitaan. Toinen kokeilu tuli raitatunikan selkään paikkaamaan pientä reikää (kannattaisi ehkä tarkistaa hieman paremmin useita kymmeniä vuosia varastoidut kankaat ennen leikkaamista...). Tunikan kaava on Jokatyypin kaavakirjan raglanhihapaidan kaava jota vain pidensin helmasta ja lyhensin hihoista. 

Toinen painatus tuli hupparin selkään. Huppari on kuvattu kankaanpainantakurssin portfoliota varten, eikä se ole vielä valmis. Huppukin on tässä vaiheessa kiinni sovitusnukessa vain nuppineulojen avulla ;) Tämä taitaa olla ensimmäinen ompelemani vetoketjullinen huppari ikinä.

Toppahaalari

Vihdoin ja viimein valmistui tammikuussa aloitettu lasten toppahaalari (koko 104). Haalarin myötä tuli kokemusta monista uusista asioista, joskin osa yksityiskohdista vaati hieman sitä kantapään kautta oppimista...

Haalarissa on käytetty mahdollisuuksien mukaan kierrätyskankaita ja -lisätarvikkeita. Harmaa kangas on vanhasta (joskin uuden veroisesta) sadetakista. Hupun kuminauhan, kiristimet ja kolmionmuotoiset heijastimet purin/irroitin vanhoista ulkoilutakeista. Myös vuorikangas on kokonaisuudessaan kierrätysmateriaalia.

Haalarissa on 150g vanu lämmittämässä ja takapuolen sauma on teipattu vedenpitäväksi.

Hupussa on kiristysmahdollisuudet sekä suuaukossa, että päälaella. Itse huppu on neppareilla kiinni miehustassa, ettei lapsi jää siitä roikkumaan puunoksaan tai leikkitelineeseen (tai aitaan ;) ).

Pienelle asiakkaalle pienet taskut: